Sivut

maanantai 16. lokakuuta 2017

Reservissä

Pitkästä aikaa!

Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan omaa tasasta tahtiaan nyt kun intti on ohitse. Päivääkään en tuosta kokemuksesta vaihtaisi pois, ja olisin mieluusti jäänyt hieman pidemmäksikin aikaa.. Mutta tässä sitä taas ollaan, yhdeksän kuukauden jälkeen.


Nimikkoni, malinois Vuke
Koska arki on suurimmalta osin kuolettavan tylsää, potee sitä väkisinkin taas koirakuumetta. Varsinkin kun rinnassa on Main ja Vuken kokoinen aukko. Jos tiedossa siis lupaavia pentueita, älkää missään nimessä mainitko niistä minulle. ;)

Tämä nyt oli tälläinen pikkupäivitys todisteena siitä ettei blogi ole täysin kuollut. Vielä en tiedä mitä sitten jatkossa.. Hyvää syksyä!



lauantai 25. helmikuuta 2017

Ikävää

Heipsan.


Harmi ettei ollut aikaa joulukuussa kirjoitella. Asiaa ja ajatuksia olisi ollut, mutta eipä niistä enää muista puoliakaan.

Jokatapauksessa, käytiin Kuron kanssa uskaliaasti rallykisoissa 18.12. Tampereella. Muistan että oltiin pahasti myöhässä pienen tikkausepisodin takia, heti kun auto pysähty paikanpäälle juoksin suoraan rataantutustumiseen ja pyysin että meidän suoritus siirrettäisiin viimeiseksi. Muiden suoritukset tuntuivat menevän salamannopeasti ohitse, ja sitten koittikin jo meidän vuoro. Ja olin aivan hermoraunio.



No tuota.. Mitähän tuosta sanoisi. Ihan Kuron näköinen suoritus, ja näin pari kuukautta myöhemmin kattottuna (raastavan ikävän kourissa) oon ihan pirun ylpee tuosta koirasta. Muutaman kyltin kohdalla mun ois selkeesti kannattanu uusia, mutta tuossa kun olin, halusin vaan päästä äkkiä radan loppuun (ja se kyllä näkyy), niin järjetöntä kun se onkin. Loppujenlopuks mulle on toistaseks tärkeempää kisatilanteesta saada positiivinen kokemus siitä, että se koira ei lähde siitä viereltä. Ja vastaavasti Kurolle ei ajatustakaan moisesta mahdollisuudesta. Hylättyhän tuosta tuli loppujenlopuks, syystä että koiralla oli sekä panta, että valjaat päällä..oho. Mutta koska pisteet ei ois kuitenkaan riittäny hyväksytyn tuloksen saamiseen, niin ei se nyt sitten enää ollut niin justiinsa.

Käväistiin joulun aikaan Maikin kanssa jo pitkään stressatuissa terveystarkeissa. CEA:han Maikilla tiedettävästi on, joka oli ranskalaisen eläinlääkärin sanojen mukaan lievä. No, eipä sitten ollut ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun eurooppalaisilla elukkalääkäreillä on ollut hieman eri näkemys koiran terveydentilasta verrattuna suomalaisiin:

Maikilla todettiin laaja crd molemmissa silmissä, vasemmassa laaja papillan colobama n. 2/3 ja oikeassa pienempi choroidean (=suonikalvon) colobama peripapillaarisesti (näköhermon päätä ympäröivästi). Lisäksi vasurissa oli kaihin kaltaista samentumaa, jonka ei kuitenkaan uskottu leviävän.


Aika hiljaiseksi veti tätä kuunneltaessa. Maikin ei siis uskota näkevän vasemmalla silmällä paljoakaan, ehkäpä juuri 1/3 osalla. Myös oikeassa silmässä on todennäköisesti "sokeaa aluetta", tosin vähemmän. Maikura on siis syntynyt silmät tällaisina, ja oppinut sen mukaan elämään niiden kanssa.

Lonkat C/C
Polvet terveet





Maikista ei  siis ole suvunjatkajaksi. Tyttö onkin nyt ollut muutaman viikon kokeilussa uudessa kodissa, jossa se on saanut nautiskella ainoan koiran paikasta ja ihmisten täydestä huomiosta. Ikävä on kova, mutta en voi toivoa pikku Marakatille kuin kaikkea hyvää jatkoon ♥





Itsellä on intin peruskausi nyt takana päin, ja seuraavaksi on edessä erikoiskoulutus sotakoiranohjaajaksi. TJ 200, ja pirusti mettäaamuja edessä!